Palopäällikkö Palmunen ja öljyvuoto

Vähä-Tolkkulan palopäällikkö Markku Palmunen kirjoitti tyytyväisenä raporttia onnettomuustutkintakeskukselle. Vähä-Tolkkulaa oli viime syksynä uhannut suuri öljyvuoto kaupunkiin tulevasta öljyputkesta mutta Palmusen päättäväisten toimien ansiosta suuronnettomuus oltiin vältetty.

Kaikki oli alkanut yllättävästi, niin Palmunen raporttiinsa kirjoitti, kun Vähä-Tolkkulaan tuleva öljyputki oli haljennut ja siitä oli alkanut valumaan öljyä Vähä-Tolkkulan kansallispuistoon ja pohjavesialueille. Olihan putken heikosta kunnosta toki varoiteltu jatkuvasti jo vuosien ajan ja hitsaussaumoista oli valunut muutaman kymmenen litraa öljyä maahan päivittäin, mutta silti putken hajoaminen oli yllätys, varsinkin Palmuselle.

Hajoamispäivänä lukuisat kansalaiset soittivat aluehälytyskeskukseen ja tulivatpa monet jopa käymään palolaitoksella ja näyttämään kuvia, että nyt se öljyputki vuotaa aivan kuten ennustimme, että pian tulee käymään. Palmunen oli kuitenkin mies paikallaan eikä turhista hötkyillyt. Ei tässä jäniksen selässä ollut, mikäs kiire sitä valmiissa maailmassa.

Kun öljyä oli valunut maahan tuhansia tonneja ja Vähä-Tolkkulan kansallispuisto oli kokenut lähes peruuttamattomia vahinkoja, Palmunen lähti vuotopaikalle johtoautollaan. Kokeneena pelastusviranomaisena hän ei turhaan käskenyt mukaansa varsinaisia palomiehiä tai muita pelastusviranomaisia. Monestihan yleisön huutelu oli turhaa ja paniikkia lietsovaa. Ja ne internetissä olevat videot vuodostahan saattoivat olla kuvattu missä päin maailmaa tahansa tai olla jopa tietokoneella tehtyjä! Kyllä silloin heille kuuluisi pelastusviranomaisen harhauttamisesta sakot.

Vuotopaikalla Palmunen totesi, että hiukanhan öljyä putkesta valuu, mutta ei nyt mitenkään hälyttävästi. Hyvinhän se tuohon maahan imeytyy, maastahan se on pumpattukin. Palattuaan palolaitokselle hän heti seuraavana iltapäivänä laati suunnitelman, että vuotokohtaan laitettaisiin ramppi, jota pitkin öljy ei valuisi suoraan kansallispuistoon vaan vieressä olevalle hiekkakuopalle.

Suunnitelma toteutettiinkin suunnitelman mukaisesti paikalle hälytettyjen varusmiesten toimesta. Hiekkakauppa ei oikeastaan ollut kuoppa, vaan hiekkainen harju josta öljy valui edelleen kansallispuistoon, tosin aavistuksen hitaammin kuin aiemmin. Palmunen julisti ratkaisuaan ongelmaan lehdissä ja oli siitä kovasti ylpeä.

Tokihan palopäällikkö Palmuselle kerrottiin, että sata metriä ennen vuotokohtaa öljyputkessa on venttiili, jonka voisi helposti kiertää kiinni ja öljyn valuminen maahan loppuisi välittömästi. Tämä ei kuitenkaan Palmuselle käynyt ja hän muistutti, että Vähä-Tolkkula on tehnyt sopimuksen, että kaupunki ostaa tietyn määrää öljyä joka kuukausi. Eikä sovittuja sopimuksia sovi rikkoa. Mitä siitäkin maailmalla ajateltaisiin.

Lopulta öljyvuoto loppui kun öljyn tulo putkeen katkaistiin satoja kilometrejä ennen Vähä-Tolkkulaa. Palmunen esiintyi lehdessä suurena sankarina ja kertoi, kuinka hänen suunnitelmansa mukaisesti öljyvuotoa oltiin hallittu, öljyä oltiin kerätty altaisiin joista se nyt hiukan oli ylikin vuotanut eikä kansallispuiston puhdistaminenkaan maksanut kuin reilut 1,2 miljardia vuodessa, mutta ei se ollut mistään muusta pois. Ja toihan puhdistustyö paljon työpaikkoja, Palmunen aina muistutti.

Palmusen hyvää työtä kiiteltiin jopa valtakunnan tärkeimmässä kiukaan sytykkeessä, Helsummaisten Sanomissa.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1461465717593

Ylpeänä ulostaa housuihin

Pertti Pertsa Vähäköyliö asui Nyhtäällä. Hän oli ylpeä mies, ollut aina tietoinen omasta erinomaisuudestaan ja yleissivistyksestään. Hänellä oli tapana kertoa asioita muille ja sivistää muita laajoilla tiedoillaan. Muut olivat vuosia sitten arvostaneet Pertsaa ja Pertsan tapaa kertoa maailman menosta. Olihan hän joskus vuosia ja vuosikymmeniä sitten ollut Nyhtään ainut maailmoja kiertänyt mies ja osasi siksi kertoa omakohtaisesti menosta muissa maapallon kolkissa.

Mutta aivan vähitellen ja huomaamatta maailma oli muuttunut mutta Pertsa ei ollut sitä huomannut. Olihan hän tietysti seurannut atk:n ja internetin kehitystä mutta ajatteli, että ei maailmasta opi kuin kiertämällä sitä itse ja näkemällä. Vähitellen Nyhtään asukkaat alkoivat kartella Pertsaa. Alussa vain muutamat mutta vuosien saatossa Pertsan seurueet baarissa kävivät yhä harvalukuisimmiksi ja ihmiset hiukan vaivaantuneina moikkasivat häntä mutta istuivat omissa seurueissaan.

Pertsa ei tätä huomannut koska muutos tapahtui niin hiljaa. Hän vain ajatteli, että oliko se aina ollut näin vai oliko asiat kenties joskus olleet toisella tolalla. No onneksi kadulla sentään ihmiset vielä moikkasivat.

Nyhtään naapurikunnissa asui Pertsan hyviä kavereita. Nempereellä Jarspi, Maalangassa Make, Hyvittälässä Reino noin muutamia mainitakseni. Kaikki Pertsan kaverit olivat myös olleet omissa kaupungeissaan tärkeitä miehiä, maailmaa nähneitä ja viisaita mutta maailma muuttui hiukan liian nopeasti jotta kukaan heistä olisi varsinaisesti pysynyt kärryillä. He olivat Suuria Miehiä.

Muutama vuosi sitten Pertsa keksi, että hänpä aloittaa uuden trendin, housuihin paskantamisen. Kyllähän Pertsa sen ymmärsi, että ei siinä mitään järkeä ollut mutta kun hän vielä niihin aikoihin oli Nyhtään tärkein mies, hän arveli, että kun hän uuden tapansa ihanuutta riittävästi kaikille kertoo, niin muutkin vähitellen alkavat sitä noudattaa. Myös muut Suuret Miehet tekivät omilla paikkakunnillaan samoin. Ja koska kyseessä oli niin tärkeät miehet niin aina joku heikompiluonteinen  uskoi Suurten Miesten vakuuttelut.

Koska kyseessä kuitenkin oli Suuret Miehet, paikkakuntiensa vaikutusvaltaisimmat miehet, he tunsivat kaikki ja jos he eivät jotakuta tunteneet, ei tuo henkilö ollut tuntemisen arvoinen. Heidän suositustensa perusteilla kahvilat menestyivät tai remonttifirmat kaatuivat. Joten tietysti kaikki kuuntelivat heitä tarkasti. Alkuun harva uskalsi sanoa mitään housunsa paskantamista vastaan kun ei siitä varsinaisesti ollut muille haittaa. Eikä Suuret Miehet joka päivä housuihinsa paskoneet, vain muutaman kerran kuukaudessa.

Mutta kuten aina, niin tämäkin idea kasvoi. Suuret Miehet alkoivat paskoa housuihinsa joka viikko ja sitten lähes päivittäin. Siitä alkoi olla muillekin haittaa ja ihmiset alkoivat puhua, että onpas outo tapa ja paskoisivat kotonansa jos nyt välttämättä housuihin täytyy päästellä. Tietysti jotkut olivat lähteneet seuraamaan Suuria Miehiä heti alussa ja kertoivat sitten tyytyväisinä, että kyllä se pökäle lahkeessa on oikein mukava eikä se muita haittaa.

Vähitellen kuitenkin lähes kaikki olivat Suurten Miesten tapaa vastaan. Suuret Miehet olivat kuitenkin linjansa valinneet ja entistä suurempaan ääneen vakuuttivat tapansa olevan mitä mainioin. He olivat kuitenkin edelleen vaikutusvaltaisia miehiä, rikkaita ja tunsivat kaikki eikä sellainen mies mielipidettään helposti vaihda.

Mutta koska heidän tapansa oli saatettu jopa naurunalaiseksi ja sen järjettömyys oli osoitettu monen monta kertaa, päättivät he yhdessä julkaista kannanoton. Kannanotossa he kertoivat kuinka he tulevaisuudessa suorastaan siivoavat joka paikan missä käyvät eikä mistään housuihin ulostamisesta ole tietoakaan.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001128847.html